Kansanlaulu

Ihminen on laulanut kautta aikain ja myös Suomen väestön tärkein musiikin muoto on satojen vuosien ajan ollut kalevalainen laulu eli runolaulu.

Viimeistään keskiajalla kirkko ja papisto muovasivat lauluperinnettä ja Suomeen saapui uudenlainen laulun muoto Euroopasta. Kalevalamittaisesta laulusta alettiin siirtyä riimilliseen ns. uudempaan lauluun, josta tämänkin päivän populaari lauluperinne on ajan kuluessa kehittynyt.

Keski-Pohjanmaalla, kuten muuallakin läntisessä Suomessa, kalevalaista laulua on kerätty verrattain todella vähän. Jossain määrin se on säilynyt eri puolilla maata näihin päiviin asti esimerkiksi kehtolauluperinteessä, mutta rikkaaksi kalevalaiseksi perinteeksi, jota se joskus on ollut, ei sitä ole enää yli sataan vuoteen voinut kutsua.

Länsi-Suomesta on pääosin tallennettu riimillistä ja säkeistöllistä kansanlauluperinnettä kuten reki- ja polskalauluja, balladeja, valssilauluja ja niin edelleen.

Laulaminen

Laulaminen on jokaisen ihmisen luonnollinen perusoikeus taidoista riippumatta. Musiikki on jokaisen opittavissa, kuten kielikin. Lauluharjoitteet antavat mahdollisuuden perehtyä ensisijaisiin lauluteknisiin sekä tyylintuntemuksellisiin asioihin, mutta ne eivät ole välttämättömiä tai pakollisia. Ilman tällaisia harjoitteitakin saa laulaa siten, kuten hyvältä tuntuu.