kantele

Kantele

Kantele on Suomen kansallissoitin ja ollut maassa käytössä jo muinaisista ajoista saakka. Kanteleen syntyhetki on vaikeasti osoitettavissa, mutta soittimen uskotaan olevan alkuperältään jopa tuhansia vuosia vanha. Se ollut satojen vuosien ajan suomalaisen kansanmusiikin yksi tärkeimmistä soittimista.

Kantele tunnetaan myös Virossa nimellä kannel. Kanteleen sukulaissoittimia ovat muun muassa Latvian kuokle, Liettuan kankles sekä Venäjän gusli.

Pienkantele (5-15-kielinen)

Kaikista vanhin kantelemalli on ollut yhdestä puusta koverrettu niin kutsuttu pienkantele, jolla on säestetty kalevalaista laulua. (Vaikkakin tunnetusti ensimmäinen tehtiin hauen leukaluusta.)

Suomessa viisikielinen ja muut koverretut kanteleet säilyivät käytössä pisimpään itäisessä Suomessa. Perhonjokilaaksossa koverrettua kanteletta käytettiin 1800-luvulle saakka.

Pienkantele on tänäkin päivänä helppo ensisoitin lapselle tai soittimeen tutustuvalle. Taidon ja innostuksen lisääntyessä siirrytään yleensä konserttikanteleeseen.

Laatikko- ja koneistokantele

1800-luvun aikana kanteleita alettiin rakentamaan laudoista mikä kasvatti soittimien mahdollista leveyttä. Samalla lisääntyivät kielet, joita laatikkomalleissa alkoi olla jo yli 20. Tämä mahdollisti monipuolisempien sävelmien esittämisen. Yleensä oikea käsi soittaa melodiaa ja vasen sointuja.

1920-luvulla Paul Salminen kehitti kanteleeseen vipukoneiston, jonka avulla kanteleella pystyttiin soittamaan kromaattisesti. Nykyään suurimmissa kanteleissa voi olla jopa 39 kieltä.

Ison kanteleen eroasentoisen soittotekniikan historia on runsaan 150 vuoden mittainen. Laatikkokantele oli ensimmäisiä suomalaisia kansansoittimia, jossa musiikin muodostivat selkeästi melodialinja ja sitä myötäilevä säestys.

Kanteleen soitto Perhonjokilaaksossa

Keski-Pohjanmaan Perhonjokilaakossa laatikkokanteleella on takanaan parin vuosisadan historia. Ison kanteleen traditio alueella on jatkoa koverretun kanteleen perinteelle, jonka paikallishistoriaa ei kuitenkaan tunneta.

Perhonjokilaaksossa laatikkokanteletta soitetaan koverretun kanteleen soittotyylin mukaisesti lyhyeltä sivulta. Lisäksi yksi Perhonjokilaakson kanteleen soittamisen tyyli on kielten vapaa soiminen: vanhoissa laatikkokanteleissa ei ollut kielten sammuttajaa lainkaan, joten kielet jäivät soimaan vapaasti niin kauaksi aikaa kunnes kieli pysäytettiin sormella tai kunnes ne itsestään lakkasivat soimasta.

Kanteleen historiaa tutkiessa, soittajien käyttämissä soittimisssa on tapahtunut enemmän muutoksia kuin itse soittotyylissä. Soittotyylin muutokset koskivat ennen kaikkea säestyksen monipuolistumista ja viulunsoitosta saatujen vaikutteiden ansiosta lisääntyneitä melodiakoruja, jotka kuuluvat olennaisesti myös Perhonjokilaakson kanteleen soiton tyyliin.